Enkeli näyttelyni motiivina pohjautuu lapsuuteni muistoihin ja kuvitelmiin, satuihin, tarinoihin ja uniin. Enkeli on hahmona kiehtova ja moniulotteinen. Hahmo on taruolento ja mielikuvituksen tuote samalla, kun se monille on todellinen ja uskottava.
Näyttelyn töissä toistuva enkeli on yhtäaikaa läsnä ja vaikeasti tavoitettavissa. Enkeli liikkuu omassa ulottuvuudessaan, joka on osin yhteydessä omaan konkreettiseen maailmaamme. Enkeli jättää jälkiä ja viitteitä itsestään. Ne täytyy osata tai haluta nähdä, lukea, tunnistaa ja tulkita.
Teokset syntyivät enkelin jälkien jäljittämisestä. Teokset muodostavat kuvitteellisen enkelitutkimus kokonaisuuden, jossa pyrin jäljittämään kadonneita ja puuttuvia enkeleitä. Kuvaan löytyneitä, hylättyjä enkelinsiipiä, jäänteitä ja löydöksiä. Siipiä, joita enkelit ovat ehkä unohtaneet narikkaan lähtiessään illalla vapaalle tai jotka on tietoisesti nostettu naulakkoon vastuun painaessa hartioita liikaa (Forgotten wings -sarja). Joissakin teoksissa on kuvattuna satunnainen enkelin kohtaaminen (Enkelihavaintoja). Ohikiitävä siipi, enkelinhahmo tai vain enkelin taakseen jättämä valojuova tai outo valoilmiö (esim. River of red, Muistijälki).
Teoksissa valo ja väri ovat tärkeässä asemassa. Valo liittyy kiinteästi aikaan, paikkaan ja tilaan. Pimeän ullakon ikkunasta kajastava valo paljastaa unohdetut tai hylätyt enkelinsiivet, mutta vain sen hetken, kun tarjolla on valoa. Valo jättää jälkiä ja liian kirkkaana se myös peittää, aivan kuten pimeä. Sama tila näyttäytyy täysin erilaisena varjossa, pimeään aikaan ja valossa kylpiessään.
Kuvat paljastavat ja peittävät yhtä aikaa. Haluan jättää lopullisen tulkinnan katsojalle. Annan vihjeitä tapahtuneesta, mutta en halua selittää tai kertoa kaikkea loppuun asti. Kuvan lopullinen tunnelma ja sanoma muodostuvat katsojan mielessä. Jollekin teos voi olla humoristinen. Jollekin toiselle taas sama kuva voi henkiä apeutta ja melankoliaa.
Taiteilijana tulkinnasta irti päästäminen ja sen jättäminen katsojalle voi joskus olla vaikeaa.
Laura I. Kansanen-Stavale
Näyttelyn töissä toistuva enkeli on yhtäaikaa läsnä ja vaikeasti tavoitettavissa. Enkeli liikkuu omassa ulottuvuudessaan, joka on osin yhteydessä omaan konkreettiseen maailmaamme. Enkeli jättää jälkiä ja viitteitä itsestään. Ne täytyy osata tai haluta nähdä, lukea, tunnistaa ja tulkita.
Teokset syntyivät enkelin jälkien jäljittämisestä. Teokset muodostavat kuvitteellisen enkelitutkimus kokonaisuuden, jossa pyrin jäljittämään kadonneita ja puuttuvia enkeleitä. Kuvaan löytyneitä, hylättyjä enkelinsiipiä, jäänteitä ja löydöksiä. Siipiä, joita enkelit ovat ehkä unohtaneet narikkaan lähtiessään illalla vapaalle tai jotka on tietoisesti nostettu naulakkoon vastuun painaessa hartioita liikaa (Forgotten wings -sarja). Joissakin teoksissa on kuvattuna satunnainen enkelin kohtaaminen (Enkelihavaintoja). Ohikiitävä siipi, enkelinhahmo tai vain enkelin taakseen jättämä valojuova tai outo valoilmiö (esim. River of red, Muistijälki).
Teoksissa valo ja väri ovat tärkeässä asemassa. Valo liittyy kiinteästi aikaan, paikkaan ja tilaan. Pimeän ullakon ikkunasta kajastava valo paljastaa unohdetut tai hylätyt enkelinsiivet, mutta vain sen hetken, kun tarjolla on valoa. Valo jättää jälkiä ja liian kirkkaana se myös peittää, aivan kuten pimeä. Sama tila näyttäytyy täysin erilaisena varjossa, pimeään aikaan ja valossa kylpiessään.
Kuvat paljastavat ja peittävät yhtä aikaa. Haluan jättää lopullisen tulkinnan katsojalle. Annan vihjeitä tapahtuneesta, mutta en halua selittää tai kertoa kaikkea loppuun asti. Kuvan lopullinen tunnelma ja sanoma muodostuvat katsojan mielessä. Jollekin teos voi olla humoristinen. Jollekin toiselle taas sama kuva voi henkiä apeutta ja melankoliaa.
Taiteilijana tulkinnasta irti päästäminen ja sen jättäminen katsojalle voi joskus olla vaikeaa.
Laura I. Kansanen-Stavale